Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Todistin vierestä vähän kirjoituksessa kuvattua tilannetta (”Kun päivätyö ei olekaan mukana kuviossa, on täytettävänä aika iso lovi elämää.”) mutta toisessa kontekstissa. Isäni jäi muutama vuosi sitten elääkkeelle – tai hänen omien sanojen mukaan hän joutui eläkkeelle.
Mies oli hyvässä fyysisessä kunnossa, parhaat kaverit olivat työkavereita, äitini oli vielä työelämässä ja ikänsä töitä tehnyt mies yksi kotona. Eikä oikein tiennyt mitä kaikella ajalla tekisi. Ensimmäinen vuosi oli tosi vaikeaa mutta onneksi äitini jäi vuotta myöhemmin eläkkeelle ja sen jälkeen omat uudet ja yhteiset harrastukset täyttivät päivät.
Itse en ole koskaa uskonut siihen, että läheskään kaikkien meidän unelmatilanne on olla täysin joutilaina vaikka joissain taloudellista riippumattomuutta käsittelevissä kirjoituksissa niin on annettu ymmärtää (en viittaa tässä Saituri sinun tekseihin). Avainsana tässä on asioiden mielekkyys tekijälle itseleen – riippumatta siitä onko se ammatti-, harrastus- tai jotain muuta.